Yhtenä päivänä elämä alkaa yhtenä päivänä se loppuu... toisena päivänä sinulla on töitä ja toisena ei. Weer@lla oli kaikkea ja nyt hän seisoi kaatosateessa,torin laidalla, itkien punaisen varjon alla. Jotain puuttui ja se jokin piti löytää.
Tarina alkaa yövuorosta, 15 vuotta aiemmin, tehtaalta, vuonna 1998. Weer@ tapaa kahvihuoneen koneella, chatissa tulevan miehensä, kumpikaan ei vain tiedä sitä, vielä.
Mies valehtelee olevansa liikemies, matkalla. Weer@ valehtelee että hänellä on vaaleat pitkät hiukset... Mutta heillä on hauskaa, sitä jotain. Weer@ ajattelee; damn! Voisinpa todella tavata tuon miehen, mutta totuus ei voisi kohdata totuutta.  Weer@n totuutta, missä hän elää.
Hän on eksynyt parisuhdeviidakkoon, yksinhuoltaja äidin arkeen. Kaunis Weer@. Kaunis Weer@ hukassa, oman elämänsä vankina, 15 minuuttia virtuaali viidakossa, villinä, vapaana ja viattomana, ei liian tyrkkynä, muuten katoaa jännite, hän haluaa olla aina salaperäinen. Kahvitauko päättyy, on mentävä, työt odottaa, Weer@ kiskoo siniset työhaalarit ylleen, mihet katselee, aina. Likaiset vanhat miehet, saastuneita ajatuksia. Ja he puhuvat hänestä seläntakana pahasti, alentavasti. Hän ei tiedä sitä. Eikä välitä, on niin tottunut typeriin juttuihin ja  virnuiluun..

Keskittyminen työtehtäviin.. mielessä viipyy vielä monien tuntien aikana, tyylikäs, komea tumma, nuori liikemies, Tokiossa, huomenna hän lentää Lontooseen. Mies oli saapunut liikelounaalta ja halusi rentouta hetken ennen nukkumaan menoa. Hänen nimensä oli Peter. Weeraa hieman hymyilytti miehen puheet, hän ei ihan uskonut hänen tarinaansa.. mutta toisaalta, mistä minä tietäisin, välillä ajatus kuvottavasta, finni naamaisesta, epäsiivosta kaljuuntuneesta miehestä nousi mieleen, ygh, Weera pyyhki sen kuvan pois mielestään välittömästi, ei, tämä mies oli todella, viehättävä, charmikas, ehkä ei liikemies eikä Tokiossa, mutta jotenkin Weera oli varma, että tämä kemia oli todellista... Ja tämä mies veisi häneltä jalat alta.

Nuori liikemies nousee koneltaan ja kävelee palvelinsaliin, työvuoro on lusittava loppuun, aah, miten hauska on naruttaa ihmisiä, "liikemiehen" viihdettä, hän on taitava siinä, pelottavan taitava, esiintymään eri henkilöllisyyksillä, hetken aikaa hän oli Tokiossa. Hän pekenee totuutta, hän hauskuttaa itseään, tuntuu että jostain on revittävä edes hetkeksi  viihteellinen ilma-aukko tuskallisesta todellisuudesta.Hänen avioliittonsa on romahtamaisillaan.
Jos hän voisi, hän ei ajaisi enää yhtenäkään aamuna takaisin kotiinsa, hän avaa auton ikkunan aamuruuhkassa, Lentokentän kupeessa, tuntuu ettei henki kulje. Viha, epätietoisuus. väsymys.  Kaikki makaa hänen päällään raskaana kuin kuolema. Hän hautaa kätensä kasvoihin, joku tööttää, valot vaihtuivat jo.

He eivät tiedä sitä, mutta aamuruuhkassa he ajavat toistensa ohi, siinä se oli, se jokin.

Molemmat vaistoavat sen, he eivät vain tiedä mikä se oli, mistä se tuli ja minne se hävisi.

15 km tosistaan, joka päivä he ajavat töihin ja kotiin, aina sillointällöin, liikennevaloissa.
viininpunainen Renault  ja viininpunainen Toyota ohittavat toisensa.
Silloin tällöin "liikemies" ajattelee Weer@a hänen täydellistä naista joka rakastaisi vain häntä ja Weer@ miettii miksi minun elämäni ei voi olla Pretty womania.. Weer@ was here.  Se jää mieleen, painuu syvälle, jonnekkin alitajuntaan...
Weer@ was here, eikä lähde sieltä koskaan pois.

Peterin vaimo tulee porttikongista ulos ja avaa auton oven,ilmeetön katse kasvoillaan, hän istuu kuin taksiin. Weer@ was here lukee huuruisessa kuskin puoleisessa ikkunassa. Tell me lies tell me sweet little lies lauletaan radiossa. Peter hätkähtää ja pyyhäsee ikkunaa takillaan. Nukutsä! Vaimo kimittää, voisitko pysyä hereillä, vielä hetken aikaa, oisiko mitenkään mahdollista? Minun pitäisi päästä töihin... ja mielellään pian! noh! mikä maksaa?? Peter rullaa auton ajoväylälle ja ajattelee, Weera was here. In my heart. Kumma tunne valtaa Peterin, vaimon puhuessa avioerosta, omaisuuden jaosta, joo joo ihan miten vaan, vie kaikki, vie tuhkatkin pesästä! Hän huutaa vaimon perään. Vaimo ei kuule. Ei ole kuullut kai koskaan, mitään.